Tänään olisi ollut Rissen 15. syntymäpäivä.. mummo on maannut maanpovessa jo 5kk.. ikävä on. Hyvää syntymäpäivää kuitenkin, tiedän että kuulet ja tunnet..

 –mari

Tänään oli.. hmm.. erikoinen päivä.

Aamulla sain normaalisti ruuat eteen, käytiin normaalit koivennostokuviot ja normaalit autoonpakkaukset (me liikutaan niin paljon autolla, ettei sellanen juuri hälytyskelloja soittele) . Körryyteltiin reilut puoli tuntia, auto parkkiin, me jäätiin Vitin kans autoon istuksimaan ja mamma häippäs johonkin reiluks puoleks tunniks. Kahvia juomaan, arvaan mä.

Yllätys oli melkonen, kun mamma sit saapui takas autolle kera tuntemattoman tädin. Mä pääsin autosta ihmettelee missä ollaan. Tätiä kävin TOSI pikaseen moikkaamas ja jatkoin hihnanpäässä ihmettelyä. Mut sitten! Jostain auton ja kuusikon välistä paikalle saapasteli semmonen herrahenkilö. Jumatsu, tolle paree käyä pari kertaa rääkäsee, että tietää kuka tässä tiellä patsastelee, aattelin mä ja avasin sanaisen arkkuni. Paitsi ettei siitä ollu mitää hyötyä, tyyppi ei ollu mun jutuista millänsäkään!! What the F??!! Viti oli jo tässä vaiheessa kans päässy autosta ja riekkui hihnassa tyyppilliseen tapaansa.. Loikki mokoma noiden tuntemattomien tyyppien päälle ja vispas häntäänsä. Että se aina viittii!! Ihan turhaa.. parempi olis senkin vaan keskittyy olennaiseen; mä nimittäin haistoin et TÄÄLLÄ ON JOSSAIN NAISIA!!! Jeah

No joo. Naisia ei kummiskaan näkyny ja lähettii koko jengi (myös ne tuntemattomat) kävelee tietä eteenpäin, kohti peltoa. Jossain vaiheessa mulle kirkastu, et hei oonhan mä täällä ollu!! Täällähän mä oon syntyny! Ja toi jätkä tossa, sehän on mua hoivannu ja helliny ekat 2kk! Sehän on mun kasvattaja, Sakke! Et en mä sit enää viittiny sille ärjyä, kun muistaakseni se oli oikeen kiva, ainaki sillon joskus

Pellolla paineltii Vitin kans tuhatta ja sataa hetki. Sakke ja Hanne (mulle selvis, et mun eno Roni asuu tän Hannen luona, eli Hannenkin on pakko olla aika jees tyyppi!) yritti tehokkaasti sabotoida tärkeempiä juttuja ja saada kiinnitettyä mun huomion itseensä. Noup kaverit, nyt ei jouda! Päätin sit jossain vaiheessa kumminkin antaa näytteen mun nätistä äänestäni ja louskutin mamman edessä jonkun tovin. Juu-u, mä oon tooosi fantsu kaveri No mut sit hetken perästä Viti kuskattiin autoon ja tilalle sain purutyynyn & hihan. Kannattava vaihtokauppa, sanon mä!

Pellolla sain leikkiä hihalla ja tyynyllä Saken kans. Pakko sanoa tässä vaiheessa, et vein kyllä Sakkea kuin vierasta sikaa (ainakin Pupun omasta mielestä, kirjurin huomautus). Sakke ei mahtanu mulle mitään vaan joutui aina luopumaan tyynystä tai hihasta! Mutta sitten. Sitten kävinkin hullusti. Sakke nappas mun hihnan ja lähti kuljettamaan mua pois niiden puruleujen ja mammankin luota! No mä päätin että nythän mä tolle näytän mistä kana pissii: Tiukka ote hihnasta ja hirvee retuutus niin kyllä se irti päästää!! Vaan kun en mä edes ehtiny saada siitä hihnasta kiinni kun mulle jo karjastiin, etten sais tehä tollasta. Yritin muutaman kerran lisää, mut ei, aina se Sakke oli räyhäämässä. No ei siinä sit auttanu kun kulkee jotenkin nätisti mukana… Hannella oli kamera ja se lauko sillä mua päin. Valokuvia tietysti yritti ottaa, mokomakin Mutta mäpä osaan sabotoida valokuviakin! Ei muuta kuin ylähuuli ylös ja nätti hymy ..kukaan haluu sellasia irvistyskuvia katella. Loppuun vielä ronklasivat mun purukalustoa oikeen ihan kolmeen pekkaan, mammakin osallistu siihen koiruuteen. Palkkioksi mä sit pääsin kummiskin vielä retuuttaa siitä puruleluja

Siinä Saken pihan eessä mua vielä yritettiin juoksutella ja killisteltiin puolin ja toisin. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin hihnan hampaitten väliin, mut ei, retuuttamisesta ei tullu yhtään mitään. Kylmän viileesti Sakke otti multa hihnan suusta ja käski vielä maahankin rauhottumaan. Hetken kyllä korpes aika voimakkaasti. Täytyy sanoa, et mua ei oo pitkään aikaan ihan tolleen lyntätty henkisesti.. Ja pahoin pelkään et tää ei lopu tähän. Puhuivat nimittäin.. NÄYTTELYISTÄ!!

Sen verran oli rankka kokemus, että kotona sit lopulta piti vetää ihan päikkärit mamman vieressä!

-Pupu

Ps. Tässä pari niitä Hannen ottamia kuvia. Aikas hienoja ja hienopa on mallikin Kiitos!

Tultiin juuri Vitin kanssa neurologian kontrollista -terveen paperit kourassa

Jes! Jes! Jes!

Viti saa alkaa nyt liikkua enemmän ja enemmän, kolmen viikon päästä jo normaalisti!!! Huippujuttu! Hyvä Vitiliini!!

Pitemmittä puheitta. Vitiltä löytyi oikeasta takajalasta seuraavat kireät lihakset: tensor fascia latae, sekä vasemman eturaajan/selän alueella kireitä lihaksia olivat infraspinatus, rhomboideukset sekä erector spinae.

Hoito-ohjeeksi Viti sai:

-oikean takajalan pumppausliike (flexio-extensio) 20-30krt

-oik. takajalan tensor fascia lataen, vas. etujalan infraspinatuksen,  selän vasemman puoliskon rhomboideusten ja erector spinaen hieronta

Viti oli oikein kiltti poika fyssarilla. Jatkettiin kotona vielä harjoituksia..

img_5871.jpg

img_5869.jpg

Kiitos Pietu menneistä yhteisistä vuosista, toivottavasti saan viettää rakastavassa ja hermoja raastavassa seurassasi vielä toisen mokoman Olet Pietu PARAS! Ai Lav JUU!! Syödään illalla purilaisia & keksejä ja leikitään leluilla. Saat tänään pidellä sitä minun kynäkoteloani, jonka aina salaa kaivat repustani ja jota kuljettelet suussasi pitkin huushollia ja luulet ettei kukaan huomaa mitä olet varastanut Hassu poika!!

Vitkasen fysioterapia jouduttiin perumaan sairastapauksen vuoksi.  Uutta aikaa varaillaan huomenissa. Vitkanen kävi tänäänkin juoksentelemassa hetken vapaana.. vauhtia riittää! Ontuminen on minimaalista, eikä ole lisääntynyt näiden pienten kirmailuseissioiden jälkeen, joten eiköhän tuota uskalla vähän vapaana pitää jatkossakin. Millekään himolenkeille ei silti lähdetä vielä piiiiitkään aikaan!!

 Hyvä Vitiliini!

Kävin taas poikien kanssa Jollaksessa.. aurinko paistoi pitkästä aikaa, joten olihan se otettava kamera mukaan.. Tässä pikku tuloksia

Ps. Pääsin mukaan ammattitukintoon, vaikka olin kuin seipään nielly “testissä” )

 Pps. Kuten yhdestä kuvasta käy ilmi, Matuliini juoksee irrallaan.. kyllä voi pieni koira olla onnellinen, vaikka vapautta kestää se 5min..

Tänään oli viimeinen oppitunti, aiheena hauska vatsahieronta, kasvo- ja päähieronta. Saatiin toisiltamme kunnon rentoutushetket

Lopputentti meni kivasti läpi, tuloksena H4 (joka siis ei ole sama asia kuin hylätty-4 ). Perjantaina pidellään loppubileet ja saadaan todistukset sun muut. Sitä ennen mulla on vielä huominen rypistys; näyttökokeen “pääsytesti”. Menin nimittäin ilmoittautumaan hierojan näyttötutkintoon. Jos en pahasti ryssi huomista testiä (sis. mm. hierontaa, anatomiaa sekä kirjallisesti että suullisesti ja itsearvointia), olisi kevät täynnä jatko-opiskelua. Mikäpä sen mukavampaa

Tän siitä saa, kun kirjottelee blogia duunin lomassa.. hirveesti ajatus-ja kirjotusvirheitä  

Vitiliini tilanne alkaa olla parempi. Aurinko alkaa pikkuhiljaa taas paistaa ja Vitiliinin koipero vaikuttais paremmalta kuin koskaan aiemmin tähän mennessä (onnettomuutta seuranneena aikana)

Eilen kävin koirien kanssa iltalenkillä Jollaksessa.. pikkunen metsässä juoksentelu molemmille erikseen. Viti pinkoi menemään elämänsä tunnossa hetken, sitten sen pinkomista oli pakko rajoittaa. Tehtiinpä siis tottista. Vidukka tottisteli tummenevassa illassa rantahietikolla kauniimmin, paremmalla kontaktilla ja nopeammin kuin koskaan ennen! Jättäviä liikkeitä en ole juuri Vitin kanssa tehnyt, mitä nyt vähän joskus kokeiltu. Nyt kokeilin liikkeestä maahanmenon suoraan, ilman erillistä pysähdystä ja äijä tipahti niille sijoilleen Pari toistoa ja Vitias alkoi jo itsestää tarjota ko. liikettä.. Me taidetaan jatkossakin pidellä “pieniä” muutaman kuukauden treenitaukoja.. johan alkaa pojasta moottoria löytyä  

No ei vaines.

Mä olin eilen semmosessa jutussa kun silmäpeilaus. Olihan juttu. Ihan piece of cake! Eka hoitajatyttö tipautti mun silmiin muutamat tipat jotain mömmöä ja sit sain jäädä pötköttelee autoon. Sit mamma tuli hakee mut, laittoi jonkun kangaspötkön kuonon ympäri (koko homman tylsin juttu!!) ja vei sisälle. Sit mun talutettiin lääkärin huoneeseen, mamma nosti mut pöydälle (mul on hirmu vahva mutsi!!) ja kiilasi istumaan. Yhtäkkiä sit kävi klassiset: Kuka sammutti valot? Meniks sähköt? Samaan aikaa setä semmoset ihme yökiikarit päässä nappas mua nupista kiinni ja tuli ihan naaman eteen tiiraamaan mua suoraan silmiin. No ei paha. Sit oli vielä joku mikroskooppitiiraus ja kas sen jälkeen sähköt palas! Ai, tässäkö se siis oli?! Pääsin pöydältä pois ja takas autoon. Sitten olikin jo Viti-veikan vuoro. Kuulin myöhemmin, et se oli pudonnu pöydältä.. tyypillistä Vitiä. Amatööri!

Loppuilta meni huippumukavasti Plaaninmäellä: Käyskenneltiin Vitin kanssa lumisella pihalla, mä otin lumikylpyjä, syötiin hyvin, laidunnetiin lisää pihalla ja sit koittikin jo aika lähteä kohti Helsinkiä.. Adios Heinola, tullaan pian takas ja mä pääsen sit kuulema hiihtämään!

-Pupu-