Tultiin juuri Vitin kanssa neurologian kontrollista -terveen paperit kourassa 
Jes! Jes! Jes!
Viti saa alkaa nyt liikkua enemmän ja enemmän, kolmen viikon päästä jo normaalisti!!! Huippujuttu! Hyvä Vitiliini!!
Mikä mahtava päivä!! helmikuu 19, 2008
Vitiliini kävi fyssarilla helmikuu 18, 2008
Pitemmittä puheitta. Vitiltä löytyi oikeasta takajalasta seuraavat kireät lihakset: tensor fascia latae, sekä vasemman eturaajan/selän alueella kireitä lihaksia olivat infraspinatus, rhomboideukset sekä erector spinae.
Hoito-ohjeeksi Viti sai:
-oikean takajalan pumppausliike (flexio-extensio) 20-30krt
-oik. takajalan tensor fascia lataen, vas. etujalan infraspinatuksen, selän vasemman puoliskon rhomboideusten ja erector spinaen hieronta
Viti oli oikein kiltti poika fyssarilla. Jatkettiin kotona vielä harjoituksia..
Vitistin helmikuu 14, 2008
Vitkasen fysioterapia jouduttiin perumaan sairastapauksen vuoksi. Uutta aikaa varaillaan huomenissa. Vitkanen kävi tänäänkin juoksentelemassa hetken vapaana.. vauhtia riittää! Ontuminen on minimaalista, eikä ole lisääntynyt näiden pienten kirmailuseissioiden jälkeen, joten eiköhän tuota uskalla vähän vapaana pitää jatkossakin. Millekään himolenkeille ei silti lähdetä vielä piiiiitkään aikaan!!
Hyvä Vitiliini!
Vitiliinin kuulumisia helmikuu 13, 2008
Tän siitä saa, kun kirjottelee blogia duunin lomassa.. hirveesti ajatus-ja kirjotusvirheitä
Vitiliini tilanne alkaa olla parempi. Aurinko alkaa pikkuhiljaa taas paistaa ja Vitiliinin koipero vaikuttais paremmalta kuin koskaan aiemmin tähän mennessä (onnettomuutta seuranneena aikana)
Eilen kävin koirien kanssa iltalenkillä Jollaksessa.. pikkunen metsässä juoksentelu molemmille erikseen. Viti pinkoi menemään elämänsä tunnossa hetken, sitten sen pinkomista oli pakko rajoittaa. Tehtiinpä siis tottista. Vidukka tottisteli tummenevassa illassa rantahietikolla kauniimmin, paremmalla kontaktilla ja nopeammin kuin koskaan ennen! Jättäviä liikkeitä en ole juuri Vitin kanssa tehnyt, mitä nyt vähän joskus kokeiltu. Nyt kokeilin liikkeestä maahanmenon suoraan, ilman erillistä pysähdystä ja äijä tipahti niille sijoilleen 
Pari toistoa ja Vitias alkoi jo itsestää tarjota ko. liikettä.. Me taidetaan jatkossakin pidellä “pieniä” muutaman kuukauden treenitaukoja.. johan alkaa pojasta moottoria löytyä
Välikuulumisia helmikuu 8, 2008
Vitiliinin haava on parantunut hyvin. Tikit poistettiin kotioloissa maanantaina. Kiltti koiraeläin makaili rauhassa lattialla kun itse nyhräsin lankojen kimpussa.. Täytyy nyt ihan julkisestikin sanoa, että tällaisessa tilanteessa onni on koira, joka antaa hoitaa itseään ilman kummempia keskusteluja asiasta (paitsi sen haavateipin osalta 
) ja koira jonka pää kestää monen viikon makuuttamisen ilman ongelmia, jos ei lukuun oteta pientä ulkoilmariehumista .
Kuluneella viikolla tuli myös varattua Vitille sekä neurologian kontrolli että ensimmäinen fysioterapiakerta. Fyssarille mennään ensi viikolla, neurologille sitten seuraavana. Innolla odotan tulevia käyntejä.
Eilen käytiin landelassa (=Heinola) poikien kanssa silmäpeilauksessa. Molemmat terveitä. Samoin molempien kanssa sujui kivasti, mitä nyt Viti päätti kesken tutkimuksen pudota pöydältä.. Todellinen torvi! Se on niin julmetun iso ja liukas, että kun se semmosella kapeella pöydällä päättää peruuttaa, on se lattialla ennen kuin kerkee itse kissaa sanoa.. No tutkimus saatiin kuitenkin kunnialla loppuun, kun äitee pieneläinhoitjan kanssa punkesi Vitiliinin perspuolen takasin pöydälle ja poitsu kiilattiin takasin paikalleen
Paketinavaustunnelmissa.. tammikuu 28, 2008
Eilen illalla oli ilmassa juhlan tuntua, Matukan jalkapaketti avattiin! Liimaista tukisidettä kerittiin jalan ympäriltä muutama metri, samoin tukisiteen alla ollutta “pehmustevanua”. Paketin alta paljastui haavateippi, joka olikin astetta haastavampi vastustaja. Viti ei oikein ollut samaa mieltä mun kanssa sen poistamisen tarpellisuudesta, mutta lämpimallä vedellä suihkuttelun tuloksena liima teipissä hölläsi sen verran otettaan ihosta, että koira jollain tapaa pystyi sietämään teipin poisoton. Ilkeä teippi nakattiin kostoksi parvekkeelle pakkaseen, ne muut tukitarpeet säästettiin pahan päivän varalle.
Tässäpä yllätysten yllätys, moooonen tikin sievä ja kaunis haava
Puhelin tänään koulussa Terhin kanssa Vitin jatkosta fysioterapian osalta. Sovimme, että kunhan tikit saadaan koivesta poistetuksi, aloitetaan koipipalan kuntoutus ja muu hoito & huolto. Terhi veikkasi, että peronealis -hermo olisi kontaktissa kepin kanssa saanut en verran osumaa, että jalka reistaisi sen vuoksi.
Matu saapui sairaalasta.. Pietulla meni kuppi nurin.. tammikuu 27, 2008
Matu saapui sairaalasta kotiin perjantai-iltana. Sen koko koipi oli pakattu tukisiteeseen ja haavateippiin! Ihme muumio
Kaj Skuttnab oli operoinut Vitin polven. Polvilumpion yläpuolelta oli leikattu pois polvinivelen toimintaa haitannutta sidekudosta ja kursittu sitten taas paketti kasaan. Tikkien ja pskatötsän kanssa elellään taas vajaa parisen viikkoa, käydään kontrollissa ja n. kuukaden kuluttua mennään uudelleen neurologisiin tutkimuksiin. Maanantaina tapaan Terhin ja suunnittelemme Vitukalle sopivan fysioterapeuttisen kuntoutusohjelman.
Josko se tästä taas lähtisi..
Pietu sen sijaan.. Se oli kaksi päivää onnellinen, kun Matukka oli sairaalassa. Pietu-Petteri sai kaiken huomion, joten se ei tarvinnut varastella pyyhkeitä, pumpata tyynyjä jne. Se pääsi yksin lenkille, sai istua yksin autossa, söi yksin.. Ja oli onnellinen. Matu kun tuli takaisin kotiin, Pietun sikailu alkoi taas 
Vaikka sille antaa tasapuolisesti huomiota, se sikailee silti. Vaihtoehto olisi viedä se hoitoon Heinolaan, jossa se saisi äidiltä ja isältä jakamatonta huomiota, muttei sekään ole vaihtoehto, koska Heinolassa se selvästi kaipaa mua.. Hmm.. täytyy miettiä kuinka äijästä saisi taas onnellisen.. ehkä yksilöidyt “laatu-ajat” kahden kesken Pietun kanssa olisi otettava käyttöön, esim. lenkkien muodossa..
Vitin kaksi sairaalapäivää tammikuu 25, 2008
Matu vietiin torstaiaamuna Pieneläinsairaalaan ja jätettiin sinne päiväksi. Sille oli tehny monenmoisia tutkimuksia, joista oli käynyt ilmi mm. että loukkaantuneen polven alueella kuuluu rahinaa, polvilumpion yläpuolelle on muodostunut sidekudosta, polvilumpio on hieman löysä, takaselän alue on aristava ja että koira kävelee jalalla suht hyvin, muttei halua seisoessaan pitää painoa vammautuneella jalalla. Myös sen asentotuntoreaktiot ovat vammajalasta hidastuneet. Eli kyseessä olisi mitä todennäköisimmin jonkunlainen hermovaurio jossain päin koiran takaosaa. Olisiko peroneus (oikea sana tulee taas myöhemmin) hermo vaurioitunut kepistä vai olisko joku ylempi hermo selänalueella pinnetilassa..
Näiden tutkimusten pohjalta minulle annettiin parikin hoitovaihtoehtoa mietittäväksi. Polvi avattaisiin ja mahdollinen lihasrepeämän tms aiheuttama sidekudoskertymä polvilumpion yläpuolella poistettaisiin. Tai /ja Vitille tehtäisiin tietokonetomografiatutkimus takaselän alueelle ja yritetäisiin selvittää mahdollisia hermovaurioita.
Päädyin leikkausvaihtoehtoon, eli vein Vitin tänä- elikkäs perjantaiaamuna takaisin “päivähoitoon” Pieneläinsairaalaan. Vielä tällä hetkellä ei ole tiedossa, mitä kaikkea Vitukalle on päivän aikana tehty, se on edelleen sairaalassa. Omat välillä vähän kurjat työajat eivät nyt anna myöden hakea poikaa kotiin ennen myöhäistä iltaa (ja ennen työillan alkua sitä ei vielä suostuttu sairaalasta kotiuttamaan).
Sillä aikaa kun Vitukka sairasti sairaalassa, Pietu pääsi laatu-aika lenkille Laajasaloon. Sää olj ku morsmaikku, kuten seuraavista kuvista voi todeta.
Uutta päivitystä tammikuu 22, 2008
Matukka-Mutukka jatkaa sairasteluaan..
Olin viikonloppuna poikien kanssa käymässä Heinolassa äiteen ja isän tykönä. Perinteisesti ohjelmaan kuuluivat metsälenkit poikien kanssa. Tietystikään en hennonnut jättää Matua autoon huutamaan, joten se pääsi kuonopannassa mukaan lenkille. Välillä oli Matukkakin sitten irti ja oli Petterin vuoro riekkua hihnan päässä. Tietysti Matu sitten kevyen irtiriekkumisen jälkeen klenkkasi. Konkurssi tuskin tästä sen erikoisemmaksi kuitenkaan muuttuu, poika kun klenkkaa oli se irti tai ei. Joten ennemmin irti kuin hihnassa.
Maanantaina Vitu kävi Hieronta-Akatemiassa moikkaamassa Mickelssonin Terhiä. Terhi hieman tutkiskeli Matua, väänteli ja käänteli kipeää jalkaa. Mitään selkeää lihaskireyttä tai kipupistettä ei koirasta löytynyt. Painoa poika ei halua kuitenkaan oikealle takajalalleen laittaa kuin pakon edessä. Eli matkaamme siis torstaiaamuna Viikkiin pieneläinsairaalaan jatkotutkimuksiin.
Tänään käytin pojat metsässä. Molemmat pääsivät omilla vuoroillaan vähän kirmailemaan ja etsimään esineitä. Vitu oli yhtä hymyä ja naurua koko koira! Petteri oli hymyä ja naurua ja irvailua! Sillä kaatui kuppi kahden etsintäsession jälkeen.. hassu koira!! Kiihtyy nanosekunnissa nollasta miljoonaan ja kuppi kaatuu, mutta litkut pysyy aluslautasella, kunhan antaa “tutin” suuhun 
Käänne parempaan? tammikuu 18, 2008
Taas on eletty jokunen päivä eteenpäin tätäkin elämää. Ulkona päivät ovat harmaita ja lämpimiä -oikein oivallinen talvikeli.. Itseasiassa tälläinen mätä talvi ei haittaa itseäni juuri ollenkaan. Itsekäästi olen lähes tyytyväinen kurakelistä, kun omasta miniatyyrivaljakosta 50% sairastaa.
Maanantaina soittelin eläinlääkärin kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että Viti viedään 24. tammikuuta pieneläinsairaalan osastolle tutkimuksiin. Myös Vitin onnettomuuden jälkeen operoinut eläinlääkäri osallistuu tähän käyntikertaan. Poitsun polvi mahdollisesti kuvataan, ehkä tarvittaessa avataan ja suoritetaan muutoinkin perusteelliset tutkimukset ontumisen syyn löytämiseksi. Näin siis maanantaina.
Eilen, torstaina, ajelimme poikien kanssa Hyvinkäälle Aptus-koirakylpylään. Pojille oli varattu vapaauintivuoro altaassa.
Välittömästi saavuttuamme kylpylään, pojat nostivat ilmaan hullunmyllyn! Älytöntä huutoa heti kun “uimaopettaja” tuli näköpiiriin, ihan kuin eivät ennen olisi ihmistä nähneet ja sellaista pusuttelemaan päässeet!! Suihkuttelun jälkeen pojat pääsivät sitten itse asiaan, eli tutustumaan uima-altaaseen. Molemmat osasivat käyttää hienosti ramppia, tosin veteen mennessä ramppi toimitti lähinnä ponnahduslaudan virkaa. Molemmat uivat reippaasti, Pupu ehkä hivenen reippaammin kuin Viti. Vitias olisi mielellään juossut ympäri allasta ja kiljunut uivalle Pupulle, mutta pikku pakolla Vitukkakin saatiin jotenkuten pysymään altaassa.
Poikkeuksellisesti sain mennä omassa märkäpuvussani poikien kanssa altaaseen (normaalisithan sinne ei ihmisillä ole asiaa), joten pääsin uinnin lomassa kurkkimaan Vitin takajalkojen liikeratoja vedessä. Molempien takalaisten liikkeet vaikuttivat symmetrisiltä ja koira käyti jalkojaan tehokkaan oloisesti. Hyvä hyvä!
Uiminen väsytti tehokkaasti hauvat. Kotona Vitukka nukahti lelu suussa ja Pupu-Pietu tuli päiväunille viereen. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että Matun ontuminen ei ole uinnin jälkeen palannut ennalleen. Toisin sanoen Vitu ontuu nyt vähemmän. Käynnissä sen ontumista ei huomaa enää lainkaan, ravissa ontuminen on vähemmän silmiinpistävää. Jonkun verran se edelleen seisoessaan kuitenkin lepuuttaa kipeää jalkaa. On mielenkiintoista mennä maanantaina hierojalle Matun kanssa.. Josko poika nyt alkaisi pikkuhiljaa kuntoutua
Tänään oli “pakko” päästää Matu juoksemaan kymmeneksi minuutiksi vapaana. Piilotin sille pari kertaa metsään vanhan sandaalin, jonka se innoissaan etsi ja toi minulle. Pette pääsi tietysti myös omalla vuorollaan (ennen kakara-Matua of course!) metsään kirmaamaan ja se sai puolestaan etsiä “kadonneita” työpaikan avaimia.. Oli hauska katsoa molempien hirvittävää intoa työntekoon! Kun näkee poikien energian, pistää miettimään millaisessa paineessa nuo mahtavat pääkoppineen elellä nyt kun purkamismahdollisuuksia ei ihan päivitäin ole tarjolla, varsinkaan kakara-Matulla. Ilmeisesti molemmilla on sitten ainakin jonkinlaiset hermot tuulitunneleissa, kun tähän asti on päästy suuremmitta tuhoitta!
