Tänään oli.. hmm.. erikoinen päivä.

Aamulla sain normaalisti ruuat eteen, käytiin normaalit koivennostokuviot ja normaalit autoonpakkaukset (me liikutaan niin paljon autolla, ettei sellanen juuri hälytyskelloja soittele) . Körryyteltiin reilut puoli tuntia, auto parkkiin, me jäätiin Vitin kans autoon istuksimaan ja mamma häippäs johonkin reiluks puoleks tunniks. Kahvia juomaan, arvaan mä.

Yllätys oli melkonen, kun mamma sit saapui takas autolle kera tuntemattoman tädin. Mä pääsin autosta ihmettelee missä ollaan. Tätiä kävin TOSI pikaseen moikkaamas ja jatkoin hihnanpäässä ihmettelyä. Mut sitten! Jostain auton ja kuusikon välistä paikalle saapasteli semmonen herrahenkilö. Jumatsu, tolle paree käyä pari kertaa rääkäsee, että tietää kuka tässä tiellä patsastelee, aattelin mä ja avasin sanaisen arkkuni. Paitsi ettei siitä ollu mitää hyötyä, tyyppi ei ollu mun jutuista millänsäkään!! What the F??!! Viti oli jo tässä vaiheessa kans päässy autosta ja riekkui hihnassa tyyppilliseen tapaansa.. Loikki mokoma noiden tuntemattomien tyyppien päälle ja vispas häntäänsä. Että se aina viittii!! Ihan turhaa.. parempi olis senkin vaan keskittyy olennaiseen; mä nimittäin haistoin et TÄÄLLÄ ON JOSSAIN NAISIA!!! Jeah

No joo. Naisia ei kummiskaan näkyny ja lähettii koko jengi (myös ne tuntemattomat) kävelee tietä eteenpäin, kohti peltoa. Jossain vaiheessa mulle kirkastu, et hei oonhan mä täällä ollu!! Täällähän mä oon syntyny! Ja toi jätkä tossa, sehän on mua hoivannu ja helliny ekat 2kk! Sehän on mun kasvattaja, Sakke! Et en mä sit enää viittiny sille ärjyä, kun muistaakseni se oli oikeen kiva, ainaki sillon joskus

Pellolla paineltii Vitin kans tuhatta ja sataa hetki. Sakke ja Hanne (mulle selvis, et mun eno Roni asuu tän Hannen luona, eli Hannenkin on pakko olla aika jees tyyppi!) yritti tehokkaasti sabotoida tärkeempiä juttuja ja saada kiinnitettyä mun huomion itseensä. Noup kaverit, nyt ei jouda! Päätin sit jossain vaiheessa kumminkin antaa näytteen mun nätistä äänestäni ja louskutin mamman edessä jonkun tovin. Juu-u, mä oon tooosi fantsu kaveri No mut sit hetken perästä Viti kuskattiin autoon ja tilalle sain purutyynyn & hihan. Kannattava vaihtokauppa, sanon mä!

Pellolla sain leikkiä hihalla ja tyynyllä Saken kans. Pakko sanoa tässä vaiheessa, et vein kyllä Sakkea kuin vierasta sikaa (ainakin Pupun omasta mielestä, kirjurin huomautus). Sakke ei mahtanu mulle mitään vaan joutui aina luopumaan tyynystä tai hihasta! Mutta sitten. Sitten kävinkin hullusti. Sakke nappas mun hihnan ja lähti kuljettamaan mua pois niiden puruleujen ja mammankin luota! No mä päätin että nythän mä tolle näytän mistä kana pissii: Tiukka ote hihnasta ja hirvee retuutus niin kyllä se irti päästää!! Vaan kun en mä edes ehtiny saada siitä hihnasta kiinni kun mulle jo karjastiin, etten sais tehä tollasta. Yritin muutaman kerran lisää, mut ei, aina se Sakke oli räyhäämässä. No ei siinä sit auttanu kun kulkee jotenkin nätisti mukana… Hannella oli kamera ja se lauko sillä mua päin. Valokuvia tietysti yritti ottaa, mokomakin Mutta mäpä osaan sabotoida valokuviakin! Ei muuta kuin ylähuuli ylös ja nätti hymy ..kukaan haluu sellasia irvistyskuvia katella. Loppuun vielä ronklasivat mun purukalustoa oikeen ihan kolmeen pekkaan, mammakin osallistu siihen koiruuteen. Palkkioksi mä sit pääsin kummiskin vielä retuuttaa siitä puruleluja

Siinä Saken pihan eessä mua vielä yritettiin juoksutella ja killisteltiin puolin ja toisin. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin hihnan hampaitten väliin, mut ei, retuuttamisesta ei tullu yhtään mitään. Kylmän viileesti Sakke otti multa hihnan suusta ja käski vielä maahankin rauhottumaan. Hetken kyllä korpes aika voimakkaasti. Täytyy sanoa, et mua ei oo pitkään aikaan ihan tolleen lyntätty henkisesti.. Ja pahoin pelkään et tää ei lopu tähän. Puhuivat nimittäin.. NÄYTTELYISTÄ!!

Sen verran oli rankka kokemus, että kotona sit lopulta piti vetää ihan päikkärit mamman vieressä!

-Pupu

Ps. Tässä pari niitä Hannen ottamia kuvia. Aikas hienoja ja hienopa on mallikin Kiitos!

Kiitos Pietu menneistä yhteisistä vuosista, toivottavasti saan viettää rakastavassa ja hermoja raastavassa seurassasi vielä toisen mokoman Olet Pietu PARAS! Ai Lav JUU!! Syödään illalla purilaisia & keksejä ja leikitään leluilla. Saat tänään pidellä sitä minun kynäkoteloani, jonka aina salaa kaivat repustani ja jota kuljettelet suussasi pitkin huushollia ja luulet ettei kukaan huomaa mitä olet varastanut Hassu poika!!

No ei vaines.

Mä olin eilen semmosessa jutussa kun silmäpeilaus. Olihan juttu. Ihan piece of cake! Eka hoitajatyttö tipautti mun silmiin muutamat tipat jotain mömmöä ja sit sain jäädä pötköttelee autoon. Sit mamma tuli hakee mut, laittoi jonkun kangaspötkön kuonon ympäri (koko homman tylsin juttu!!) ja vei sisälle. Sit mun talutettiin lääkärin huoneeseen, mamma nosti mut pöydälle (mul on hirmu vahva mutsi!!) ja kiilasi istumaan. Yhtäkkiä sit kävi klassiset: Kuka sammutti valot? Meniks sähköt? Samaan aikaa setä semmoset ihme yökiikarit päässä nappas mua nupista kiinni ja tuli ihan naaman eteen tiiraamaan mua suoraan silmiin. No ei paha. Sit oli vielä joku mikroskooppitiiraus ja kas sen jälkeen sähköt palas! Ai, tässäkö se siis oli?! Pääsin pöydältä pois ja takas autoon. Sitten olikin jo Viti-veikan vuoro. Kuulin myöhemmin, et se oli pudonnu pöydältä.. tyypillistä Vitiä. Amatööri!

Loppuilta meni huippumukavasti Plaaninmäellä: Käyskenneltiin Vitin kanssa lumisella pihalla, mä otin lumikylpyjä, syötiin hyvin, laidunnetiin lisää pihalla ja sit koittikin jo aika lähteä kohti Helsinkiä.. Adios Heinola, tullaan pian takas ja mä pääsen sit kuulema hiihtämään!

-Pupu-

Äiti perusti mullekin oman palstan, jossa voin ruotia päivän polttavia puheenaiheita.

Tänään aamulenkillä silmään ja erityisesti korvaan pisti kaamea meteli. Kotikonnuilla Hertsikanrannassa puretaan paljon vanhaa ja rakennetaan tilalle vähintään samanverran uutta. Tänään kukonlaulun aikaan (n. klo 9) olivat ikävät miehet päättäneet alkaa katkaista tietä (!!). Huolestutti ihan ensimmäiseksi se, että mitä jos mutsi nyt ajaa sitten siihen ojaan kun se lähtee kouluunsa.. Ja vähän itseasiassa hirvittikin se meteli.. mutsi tosin vei minut ja Viti-veljen talon toiselle puolelle ulkoilemaan, joten sinänsä ei sitten hirvittänytkään. Mutta ikävää, kun katkovat teitä -siihen kuoppanhan voi joku pudota tai vähintääkin kompastua!

Ylipäänsä kauhea rakentaminen tympäsee mua -kaikki hyvät paikat häviää. Meillä oli ennen kotia vastapäätä kiva hiekkakenttä, jossa käytiin joka ilta vikat koivennostot ja välillä leikittiin ja treenattiinkin. Sitten “kivat” sedät päättivät rakentaa siihenkin jonkin pömpelin. Sinne meni hyvä kenttä. Se uusi pömpelikin on ihan tyhmä.. mutsi vei kerran autonsa sen kellariin säilöön. Äiteellä oli kaameet rönttövaatteet päällä, mutta sieltä kellarista ei päässyt pois kuin nousemalla hissillä johonkin aulaan, hienoon aulaan. Äippä oli ihan korvat punasena kun se tuli kotiin, kertoi luikkineensa pitkin seiniä siellä hienossa pömpelissä -ei nääs halunnu jäädä kiinni, auto kun oli kellarissa luvatta. Semmonen pahisäiti mulla!

No joo, mutta vielä vähän tosta rakentamisesta, tai oikeestaan purkamisesta. Viime viikolla oltiin ulkoilemassa, minä, Viti ja mude. Tultiin justiinsa autosta, auto oli siinä R-kioskin edessä (josta aina välillä tulee tooosi pelottavia ihmsiä ulos, siks ärrää pitää vähän kyylätä kun menee ohi) ja oltiin matkalla kohti omaa rappua.  Voitteko kuvitella, siinä keskellä kävelytietä oli karmea kaivinkone! Se oli ensin kaivanu pitkän, syvän ojan ja oli just peittelemässä tekosiaan (mikä mamis, oikee äiä seisoo tekojensa takana!!). Kraaps, kraaps.. se veteli kauhallaan hiekkaan takasin ojaan. Mä kuljin tiiviisti seinänvierustaa, koska tällä vuosien määrällä tiedän, ettei kandee alkaa ryttyillä kaivinkoneille. Mutta mitä teki Viti-typerys??!! Kun se oli sen kauhan kohdalla, se ampuï sinne kauhalle. Onneks sillä oli hihna sen verran lyhyellä, ettei se aivan ylettyny siihen kauhaan. Mutta että se on välillä tyhmä!! Onneksi sillä ei ole omaa puhepalstaa täällä, tommonen sairaskertomustarina vaan, kun eihän se osaa edes kirjottaa! Mutta on se silti mulle niin rakas <3 ja mua välillä ihan itkettää, kun ei se saa juosta mun kans..