Äiti perusti mullekin oman palstan, jossa voin ruotia päivän polttavia puheenaiheita.
Tänään aamulenkillä silmään ja erityisesti korvaan pisti kaamea meteli. Kotikonnuilla Hertsikanrannassa puretaan paljon vanhaa ja rakennetaan tilalle vähintään samanverran uutta. Tänään kukonlaulun aikaan (n. klo 9) olivat ikävät miehet päättäneet alkaa katkaista tietä (!!). Huolestutti ihan ensimmäiseksi se, että mitä jos mutsi nyt ajaa sitten siihen ojaan kun se lähtee kouluunsa.. Ja vähän itseasiassa hirvittikin se meteli.. mutsi tosin vei minut ja Viti-veljen talon toiselle puolelle ulkoilemaan, joten sinänsä ei sitten hirvittänytkään. Mutta ikävää, kun katkovat teitä -siihen kuoppanhan voi joku pudota tai vähintääkin kompastua!
Ylipäänsä kauhea rakentaminen tympäsee mua -kaikki hyvät paikat häviää. Meillä oli ennen kotia vastapäätä kiva hiekkakenttä, jossa käytiin joka ilta vikat koivennostot ja välillä leikittiin ja treenattiinkin. Sitten “kivat” sedät päättivät rakentaa siihenkin jonkin pömpelin. Sinne meni hyvä kenttä. Se uusi pömpelikin on ihan tyhmä.. mutsi vei kerran autonsa sen kellariin säilöön. Äiteellä oli kaameet rönttövaatteet päällä, mutta sieltä kellarista ei päässyt pois kuin nousemalla hissillä johonkin aulaan, hienoon aulaan. Äippä oli ihan korvat punasena kun se tuli kotiin, kertoi luikkineensa pitkin seiniä siellä hienossa pömpelissä -ei nääs halunnu jäädä kiinni, auto kun oli kellarissa luvatta. Semmonen pahisäiti mulla!
No joo, mutta vielä vähän tosta rakentamisesta, tai oikeestaan purkamisesta. Viime viikolla oltiin ulkoilemassa, minä, Viti ja mude. Tultiin justiinsa autosta, auto oli siinä R-kioskin edessä (josta aina välillä tulee tooosi pelottavia ihmsiä ulos, siks ärrää pitää vähän kyylätä kun menee ohi) ja oltiin matkalla kohti omaa rappua. Voitteko kuvitella, siinä keskellä kävelytietä oli karmea kaivinkone! Se oli ensin kaivanu pitkän, syvän ojan ja oli just peittelemässä tekosiaan (mikä mamis, oikee äiä seisoo tekojensa takana!!). Kraaps, kraaps.. se veteli kauhallaan hiekkaan takasin ojaan. Mä kuljin tiiviisti seinänvierustaa, koska tällä vuosien määrällä tiedän, ettei kandee alkaa ryttyillä kaivinkoneille. Mutta mitä teki Viti-typerys??!! Kun se oli sen kauhan kohdalla, se ampuï sinne kauhalle. Onneks sillä oli hihna sen verran lyhyellä, ettei se aivan ylettyny siihen kauhaan. Mutta että se on välillä tyhmä!! Onneksi sillä ei ole omaa puhepalstaa täällä, tommonen sairaskertomustarina vaan, kun eihän se osaa edes kirjottaa! Mutta on se silti mulle niin rakas <3 ja mua välillä ihan itkettää, kun ei se saa juosta mun kans..
