Eilen oli koulussa käytännöntentti.. ja läpi pääsin hirveällä munkilla! Sain niin helpon tehtävän, ettei tosikaan! “Haastattele tension neck asiakasta”. That’s it. Ei mitään lihaksia, ei mitään luisia rakenteita.. Ihan oikeestaan hävetti, kun osalla porukkaa oli ihan eri tasoluokan käytännön tehtävät. Oli mun haastattelussa pari puutosta, mutta kokonaisuudessaan oli kummsikin ihan onnistunut jutusteluhetki. 
Kiva kiva Sitten vaan maanantaiseen kirjalliseen lopputenttiin valmistautumaan.
Hirveä munkki! tammikuu 31, 2008
Pietun puhe #1 tammikuu 28, 2008
Äiti perusti mullekin oman palstan, jossa voin ruotia päivän polttavia puheenaiheita.
Tänään aamulenkillä silmään ja erityisesti korvaan pisti kaamea meteli. Kotikonnuilla Hertsikanrannassa puretaan paljon vanhaa ja rakennetaan tilalle vähintään samanverran uutta. Tänään kukonlaulun aikaan (n. klo 9) olivat ikävät miehet päättäneet alkaa katkaista tietä (!!). Huolestutti ihan ensimmäiseksi se, että mitä jos mutsi nyt ajaa sitten siihen ojaan kun se lähtee kouluunsa.. Ja vähän itseasiassa hirvittikin se meteli.. mutsi tosin vei minut ja Viti-veljen talon toiselle puolelle ulkoilemaan, joten sinänsä ei sitten hirvittänytkään. Mutta ikävää, kun katkovat teitä -siihen kuoppanhan voi joku pudota tai vähintääkin kompastua!
Ylipäänsä kauhea rakentaminen tympäsee mua -kaikki hyvät paikat häviää. Meillä oli ennen kotia vastapäätä kiva hiekkakenttä, jossa käytiin joka ilta vikat koivennostot ja välillä leikittiin ja treenattiinkin. Sitten “kivat” sedät päättivät rakentaa siihenkin jonkin pömpelin. Sinne meni hyvä kenttä. Se uusi pömpelikin on ihan tyhmä.. mutsi vei kerran autonsa sen kellariin säilöön. Äiteellä oli kaameet rönttövaatteet päällä, mutta sieltä kellarista ei päässyt pois kuin nousemalla hissillä johonkin aulaan, hienoon aulaan. Äippä oli ihan korvat punasena kun se tuli kotiin, kertoi luikkineensa pitkin seiniä siellä hienossa pömpelissä -ei nääs halunnu jäädä kiinni, auto kun oli kellarissa luvatta. Semmonen pahisäiti mulla!
No joo, mutta vielä vähän tosta rakentamisesta, tai oikeestaan purkamisesta. Viime viikolla oltiin ulkoilemassa, minä, Viti ja mude. Tultiin justiinsa autosta, auto oli siinä R-kioskin edessä (josta aina välillä tulee tooosi pelottavia ihmsiä ulos, siks ärrää pitää vähän kyylätä kun menee ohi) ja oltiin matkalla kohti omaa rappua. Voitteko kuvitella, siinä keskellä kävelytietä oli karmea kaivinkone! Se oli ensin kaivanu pitkän, syvän ojan ja oli just peittelemässä tekosiaan (mikä mamis, oikee äiä seisoo tekojensa takana!!). Kraaps, kraaps.. se veteli kauhallaan hiekkaan takasin ojaan. Mä kuljin tiiviisti seinänvierustaa, koska tällä vuosien määrällä tiedän, ettei kandee alkaa ryttyillä kaivinkoneille. Mutta mitä teki Viti-typerys??!! Kun se oli sen kauhan kohdalla, se ampuï sinne kauhalle. Onneks sillä oli hihna sen verran lyhyellä, ettei se aivan ylettyny siihen kauhaan. Mutta että se on välillä tyhmä!! Onneksi sillä ei ole omaa puhepalstaa täällä, tommonen sairaskertomustarina vaan, kun eihän se osaa edes kirjottaa! Mutta on se silti mulle niin rakas <3 ja mua välillä ihan itkettää, kun ei se saa juosta mun kans..
tammikuu 28, 2008
Tänään oli koulussa aiheena passiivinen venyttely. Sattui kamera mukaan koululle, joten tuli ikuistettua hieman opiskelutoimintaa. Hyvä aikomus olisi kuvata myös viimeisellä urheiluhierontatunnilla, mutta katsotaan säilyykö akussa virtaa niin pitkään. Eräs lahopää nimittäin hukkasi akkulaturin ja on tämän seurauksena viettänyt kuvaamatonta elämää yli kuukauden päivät..
Koulutunnelmia.. passiivista venytystä Musculus piriformikseen sekä aina ahkera opetusluuranko Pirkko :)
Paketinavaustunnelmissa.. tammikuu 28, 2008
Eilen illalla oli ilmassa juhlan tuntua, Matukan jalkapaketti avattiin! Liimaista tukisidettä kerittiin jalan ympäriltä muutama metri, samoin tukisiteen alla ollutta “pehmustevanua”. Paketin alta paljastui haavateippi, joka olikin astetta haastavampi vastustaja. Viti ei oikein ollut samaa mieltä mun kanssa sen poistamisen tarpellisuudesta, mutta lämpimallä vedellä suihkuttelun tuloksena liima teipissä hölläsi sen verran otettaan ihosta, että koira jollain tapaa pystyi sietämään teipin poisoton. Ilkeä teippi nakattiin kostoksi parvekkeelle pakkaseen, ne muut tukitarpeet säästettiin pahan päivän varalle.
Tässäpä yllätysten yllätys, moooonen tikin sievä ja kaunis haava
Puhelin tänään koulussa Terhin kanssa Vitin jatkosta fysioterapian osalta. Sovimme, että kunhan tikit saadaan koivesta poistetuksi, aloitetaan koipipalan kuntoutus ja muu hoito & huolto. Terhi veikkasi, että peronealis -hermo olisi kontaktissa kepin kanssa saanut en verran osumaa, että jalka reistaisi sen vuoksi.
Järkevöitsemistä.. tammikuu 27, 2008
Sain vihdoin järjesteltyä blogia hieman mielekkäämmäksi.. uutta sitä vaan oppii joka ikinen päivä 
Eli Matukka-the muumiojalka jutut löytyy vastedes ihan omasta “aiheestaan”.. varmaan jossain vaiheessa tulee luotua sitten muitakin uusia aihealueita. Tämäkin todennäköisesti muuttaa pian nimensä joksikin muuksi, tyyliin “päivitystä, uutista”..
Matu saapui sairaalasta.. Pietulla meni kuppi nurin.. tammikuu 27, 2008
Matu saapui sairaalasta kotiin perjantai-iltana. Sen koko koipi oli pakattu tukisiteeseen ja haavateippiin! Ihme muumio
Kaj Skuttnab oli operoinut Vitin polven. Polvilumpion yläpuolelta oli leikattu pois polvinivelen toimintaa haitannutta sidekudosta ja kursittu sitten taas paketti kasaan. Tikkien ja pskatötsän kanssa elellään taas vajaa parisen viikkoa, käydään kontrollissa ja n. kuukaden kuluttua mennään uudelleen neurologisiin tutkimuksiin. Maanantaina tapaan Terhin ja suunnittelemme Vitukalle sopivan fysioterapeuttisen kuntoutusohjelman.
Josko se tästä taas lähtisi..
Pietu sen sijaan.. Se oli kaksi päivää onnellinen, kun Matukka oli sairaalassa. Pietu-Petteri sai kaiken huomion, joten se ei tarvinnut varastella pyyhkeitä, pumpata tyynyjä jne. Se pääsi yksin lenkille, sai istua yksin autossa, söi yksin.. Ja oli onnellinen. Matu kun tuli takaisin kotiin, Pietun sikailu alkoi taas 
Vaikka sille antaa tasapuolisesti huomiota, se sikailee silti. Vaihtoehto olisi viedä se hoitoon Heinolaan, jossa se saisi äidiltä ja isältä jakamatonta huomiota, muttei sekään ole vaihtoehto, koska Heinolassa se selvästi kaipaa mua.. Hmm.. täytyy miettiä kuinka äijästä saisi taas onnellisen.. ehkä yksilöidyt “laatu-ajat” kahden kesken Pietun kanssa olisi otettava käyttöön, esim. lenkkien muodossa..
Vitin kaksi sairaalapäivää tammikuu 25, 2008
Matu vietiin torstaiaamuna Pieneläinsairaalaan ja jätettiin sinne päiväksi. Sille oli tehny monenmoisia tutkimuksia, joista oli käynyt ilmi mm. että loukkaantuneen polven alueella kuuluu rahinaa, polvilumpion yläpuolelle on muodostunut sidekudosta, polvilumpio on hieman löysä, takaselän alue on aristava ja että koira kävelee jalalla suht hyvin, muttei halua seisoessaan pitää painoa vammautuneella jalalla. Myös sen asentotuntoreaktiot ovat vammajalasta hidastuneet. Eli kyseessä olisi mitä todennäköisimmin jonkunlainen hermovaurio jossain päin koiran takaosaa. Olisiko peroneus (oikea sana tulee taas myöhemmin) hermo vaurioitunut kepistä vai olisko joku ylempi hermo selänalueella pinnetilassa..
Näiden tutkimusten pohjalta minulle annettiin parikin hoitovaihtoehtoa mietittäväksi. Polvi avattaisiin ja mahdollinen lihasrepeämän tms aiheuttama sidekudoskertymä polvilumpion yläpuolella poistettaisiin. Tai /ja Vitille tehtäisiin tietokonetomografiatutkimus takaselän alueelle ja yritetäisiin selvittää mahdollisia hermovaurioita.
Päädyin leikkausvaihtoehtoon, eli vein Vitin tänä- elikkäs perjantaiaamuna takaisin “päivähoitoon” Pieneläinsairaalaan. Vielä tällä hetkellä ei ole tiedossa, mitä kaikkea Vitukalle on päivän aikana tehty, se on edelleen sairaalassa. Omat välillä vähän kurjat työajat eivät nyt anna myöden hakea poikaa kotiin ennen myöhäistä iltaa (ja ennen työillan alkua sitä ei vielä suostuttu sairaalasta kotiuttamaan).
Sillä aikaa kun Vitukka sairasti sairaalassa, Pietu pääsi laatu-aika lenkille Laajasaloon. Sää olj ku morsmaikku, kuten seuraavista kuvista voi todeta.
Uutta päivitystä tammikuu 22, 2008
Matukka-Mutukka jatkaa sairasteluaan..
Olin viikonloppuna poikien kanssa käymässä Heinolassa äiteen ja isän tykönä. Perinteisesti ohjelmaan kuuluivat metsälenkit poikien kanssa. Tietystikään en hennonnut jättää Matua autoon huutamaan, joten se pääsi kuonopannassa mukaan lenkille. Välillä oli Matukkakin sitten irti ja oli Petterin vuoro riekkua hihnan päässä. Tietysti Matu sitten kevyen irtiriekkumisen jälkeen klenkkasi. Konkurssi tuskin tästä sen erikoisemmaksi kuitenkaan muuttuu, poika kun klenkkaa oli se irti tai ei. Joten ennemmin irti kuin hihnassa.
Maanantaina Vitu kävi Hieronta-Akatemiassa moikkaamassa Mickelssonin Terhiä. Terhi hieman tutkiskeli Matua, väänteli ja käänteli kipeää jalkaa. Mitään selkeää lihaskireyttä tai kipupistettä ei koirasta löytynyt. Painoa poika ei halua kuitenkaan oikealle takajalalleen laittaa kuin pakon edessä. Eli matkaamme siis torstaiaamuna Viikkiin pieneläinsairaalaan jatkotutkimuksiin.
Tänään käytin pojat metsässä. Molemmat pääsivät omilla vuoroillaan vähän kirmailemaan ja etsimään esineitä. Vitu oli yhtä hymyä ja naurua koko koira! Petteri oli hymyä ja naurua ja irvailua! Sillä kaatui kuppi kahden etsintäsession jälkeen.. hassu koira!! Kiihtyy nanosekunnissa nollasta miljoonaan ja kuppi kaatuu, mutta litkut pysyy aluslautasella, kunhan antaa “tutin” suuhun 
Käänne parempaan? tammikuu 18, 2008
Taas on eletty jokunen päivä eteenpäin tätäkin elämää. Ulkona päivät ovat harmaita ja lämpimiä -oikein oivallinen talvikeli.. Itseasiassa tälläinen mätä talvi ei haittaa itseäni juuri ollenkaan. Itsekäästi olen lähes tyytyväinen kurakelistä, kun omasta miniatyyrivaljakosta 50% sairastaa.
Maanantaina soittelin eläinlääkärin kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että Viti viedään 24. tammikuuta pieneläinsairaalan osastolle tutkimuksiin. Myös Vitin onnettomuuden jälkeen operoinut eläinlääkäri osallistuu tähän käyntikertaan. Poitsun polvi mahdollisesti kuvataan, ehkä tarvittaessa avataan ja suoritetaan muutoinkin perusteelliset tutkimukset ontumisen syyn löytämiseksi. Näin siis maanantaina.
Eilen, torstaina, ajelimme poikien kanssa Hyvinkäälle Aptus-koirakylpylään. Pojille oli varattu vapaauintivuoro altaassa.
Välittömästi saavuttuamme kylpylään, pojat nostivat ilmaan hullunmyllyn! Älytöntä huutoa heti kun “uimaopettaja” tuli näköpiiriin, ihan kuin eivät ennen olisi ihmistä nähneet ja sellaista pusuttelemaan päässeet!! Suihkuttelun jälkeen pojat pääsivät sitten itse asiaan, eli tutustumaan uima-altaaseen. Molemmat osasivat käyttää hienosti ramppia, tosin veteen mennessä ramppi toimitti lähinnä ponnahduslaudan virkaa. Molemmat uivat reippaasti, Pupu ehkä hivenen reippaammin kuin Viti. Vitias olisi mielellään juossut ympäri allasta ja kiljunut uivalle Pupulle, mutta pikku pakolla Vitukkakin saatiin jotenkuten pysymään altaassa.
Poikkeuksellisesti sain mennä omassa märkäpuvussani poikien kanssa altaaseen (normaalisithan sinne ei ihmisillä ole asiaa), joten pääsin uinnin lomassa kurkkimaan Vitin takajalkojen liikeratoja vedessä. Molempien takalaisten liikkeet vaikuttivat symmetrisiltä ja koira käyti jalkojaan tehokkaan oloisesti. Hyvä hyvä!
Uiminen väsytti tehokkaasti hauvat. Kotona Vitukka nukahti lelu suussa ja Pupu-Pietu tuli päiväunille viereen. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että Matun ontuminen ei ole uinnin jälkeen palannut ennalleen. Toisin sanoen Vitu ontuu nyt vähemmän. Käynnissä sen ontumista ei huomaa enää lainkaan, ravissa ontuminen on vähemmän silmiinpistävää. Jonkun verran se edelleen seisoessaan kuitenkin lepuuttaa kipeää jalkaa. On mielenkiintoista mennä maanantaina hierojalle Matun kanssa.. Josko poika nyt alkaisi pikkuhiljaa kuntoutua
Tänään oli “pakko” päästää Matu juoksemaan kymmeneksi minuutiksi vapaana. Piilotin sille pari kertaa metsään vanhan sandaalin, jonka se innoissaan etsi ja toi minulle. Pette pääsi tietysti myös omalla vuorollaan (ennen kakara-Matua of course!) metsään kirmaamaan ja se sai puolestaan etsiä “kadonneita” työpaikan avaimia.. Oli hauska katsoa molempien hirvittävää intoa työntekoon! Kun näkee poikien energian, pistää miettimään millaisessa paineessa nuo mahtavat pääkoppineen elellä nyt kun purkamismahdollisuuksia ei ihan päivitäin ole tarjolla, varsinkaan kakara-Matulla. Ilmeisesti molemmilla on sitten ainakin jonkinlaiset hermot tuulitunneleissa, kun tähän asti on päästy suuremmitta tuhoitta!
Makoilua mökissä part 584 tammikuu 13, 2008
Vitun sairasloma jatkuu. Tai se mikään loma sille ole. Lomaa sille olis liihotella vapaana pitkin metsiä mitään mistään välittämättä. Ja metsässä (tai ehkä jatkossa mieluummin pellolla) minäkin sen mieluiten näkisin matalalentämässä.
No mutta, asiaan. Soittelin Vitua hoitaneelle lääkärille perjantaina. Sovittiin, että hän soittelee mulle takaisin maanantaina konsultoituaan muita lääkäreitä, että kannataako polvi kenties uudelleen avata vai mitä tehdään. Sinänsä itsestä tuntuu turhalle mahdollinen polven avaus, kun Vitu ei polvesta kipuile, vaan ylempää, lonkan alueelta. Koska mun oma oletus liittyy edelleen jotenkin lihasperäiseen kipuiluun (vaikkei Tramal kipulääkkeenä mitään apua asiaan tuonutkaan), varasin Vitulle uintiajan Aptus-koirakylpylästä ensi torstaille. Saapahan ainakin jotain liikuntaa ja pääsen itse tiirailemaan sen liikeratoja vedessä. Pietu-Petteri lähtee tietysti mukaan liikkumaan ja uimaan
Koululla (Hieronta-Akatemia) puhuin koirahieronnan opettajallemme Vitun ongelmista ja Vidukka pääseekin viikon päästä hoitoon Terhille. Hih, Matu riehumaan koululle..
Ainiin, päästinhän mä kohtaloa uhmaten ja ivaten Vitiäisen juoksemaan vapaana yks päivä. Taas. Oli pakko. Me ei suostuta ainakaan ihan kokonaan tän vaivan orjiksi ja uhreiksi! No, päästin Vidun autosta. Äijä jäi ekaan puskaan haistelee ja vasta hetken päästä sillä sytytti: “Juma, mä oon vapaana. Kaasua!!!”. Sitten se juoksi. Ja se juoksi ja se juoksi ja juoksi. Se kävi moikkaa välillä mua ja lähti taas ja juoksi. Joskus se katosi näkyvistä, mutta juoksi sitten takasin. Ja se oli niiiiin iloinen! Mulla särkyy sydän, kun en voi päästää sitä kuin silloin tällöin irralleen juoksemaan.
