Uuh.. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Kirjoittelu jäänyt jo näin heti alkuunsa vähille -tosin lukijoita ei taida tällähetkellä olla montakaan, joten mitäpä siitä. Vajaan viikon takaiset pikkujoulut verottivat sen verran, että yhdistettynä täyspäiväiseen duunissakäyntiin tulos on lähes tappava. Nyt alkaa pikkuhiljaa olo olemaan myös univelkojen osalta normaali.
Häpeäkseni on todettava, että koiraparat ovat olleet täysin hunnigolla. Humma istuu himassa ja odottaa. Matun on pakkokin istua himassa ja odottaa. Kävin tänään poikien kanssa hihnakävelyllä ja Matun koipi ei hyvältä näytä. Jätkä klenkkaa tuollaisen kilometrin rauhallisen kävelylenkin jälkeen. Toivoin jo, että tulevana viikonloppuna voisin päästää pojat yhdessä metsään purkamaan patoumia, mutta turha toivo. Me istutaan himassa edelleen. Ens viikolla täytyy käydä näyttämässä äijän koipea pieneläinsairaalassa, mikäli sen liikkuminen ei parane siiihen mennessä. Tikkejähän meidän ei tarvitse poistattaa, Matukka omatoimisesti poisti ne jo viime sunnuntaina. Onneksi haava on pysynyt kiinni!
Kivoja ulkoilusäitä sateessa odotellessa..
